tag:blogger.com,1999:blog-3712962719658616184.post7773597987173110582..comments2013-01-30T21:51:01.596-08:00Comments on Pikkulilli: PostimyyntiluettelolapsetPikkulillihttp://www.blogger.com/profile/13481162350711031881noreply@blogger.comBlogger9125tag:blogger.com,1999:blog-3712962719658616184.post-90174384956213412272009-02-06T10:40:00.000-08:002009-02-06T10:40:00.000-08:00Tästä kirjoituksesta vaan jotenkin tuli mieleeni h...Tästä kirjoituksesta vaan jotenkin tuli mieleeni hetki jolloin odotin ensimmäistä lastani. Istuimme sukulaisten kesken kahvipöydässä. Mummelit ja muut yhteistuumin päivittelivät vain, että voi kun lapsi olisi vain terve jne. Jotenkin suutahdin siitä asiasta. Mitä sitten jos ei olisi...minun se kumminkin olisi eikä heidän (tätä en kumminkaan heille sanonut).Pikkuveljeni istui samassa kahvi pöydässä. Hän on CP vammainen joka pärjää elämässään suurinpiirtein siinä missä minäkin. Jotenkin vain näin että keskustelu koski myös häntä. Ihmiset eivät ajattele mitä suustaan päästää. En usko, että äitini tai edes minä olisin häntä yhtään sen enempää rakastunut olisi hän ollut ns.terve tai sellainen kun hän syntyessään oli. Ehkä hänen kanssaan on ollut enemmän töitä, mutta mitä siitä kuinkamoni äiti haluaisi omaansa vaihtaa? Mietin mitä mahtoikaan veljeni mielessä liikkua siinä toisten siunaillessa...Toivottavsti ei mielessä käynyt, että hän olisi sen huonompi lapsi ollut kuin me muutkaan.Unknownhttps://www.blogger.com/profile/08428194411904208109noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3712962719658616184.post-73977112504788756982009-01-19T12:43:00.000-08:002009-01-19T12:43:00.000-08:00Kiitoksia Anu, Marita ja muut! Onpa kiva saada uus...Kiitoksia Anu, Marita ja muut! Onpa kiva saada uusia lukijoita ja kommentteja:)Pikkulillihttps://www.blogger.com/profile/13481162350711031881noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3712962719658616184.post-78567619338546656812009-01-19T05:35:00.000-08:002009-01-19T05:35:00.000-08:00Kiitos tästä todella hyvästä ja ajatuksia herättäv...Kiitos tästä todella hyvästä ja ajatuksia herättävästä kirjoituksesta. Löysin tänne Suvin blogin kautta. Savun blogissakin olen sinuun törmännyt.Anuhttps://www.blogger.com/profile/08783789788463463412noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3712962719658616184.post-30366213961806731762009-01-14T12:30:00.000-08:002009-01-14T12:30:00.000-08:00Heippa ja terveisiä tunisiasta!Klikkailin tänne Sa...Heippa ja terveisiä tunisiasta!<BR/><BR/>Klikkailin tänne Savun kommenttilootasta.<BR/><BR/>Todella hieno ja ajatuksia avaava kirjoitus. Kiitos siitä.mizyénahttps://www.blogger.com/profile/01624333642097528836noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3712962719658616184.post-44542892642492143282009-01-04T12:58:00.000-08:002009-01-04T12:58:00.000-08:00Arvaapa vaan Salanimi, olenko itse noin 127 kertaa...Arvaapa vaan Salanimi, olenko itse noin 127 kertaa käyttänyt tuota samaista perustelua? Se on minusta ihan täysin kestämätön peruste, mutta niin se vaan suustani tulee ulos vähän väliä...Pikkulillihttps://www.blogger.com/profile/13481162350711031881noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3712962719658616184.post-87379860461288021752009-01-04T12:44:00.000-08:002009-01-04T12:44:00.000-08:00Hyvä kirjoitus tärkeästä aiheesta! Mä olen monet k...Hyvä kirjoitus tärkeästä aiheesta! <BR/><BR/>Mä olen monet kerrat perustellut tuota sn-lapsen adoptoimattomuutta juuri noilla kertomillasi "adoptiolapsi on erityislapsi muutenkin" jne. kommenteilla. Olen istuttanut sen mantran jo omaankin päähäni niin tiukkaan ja on minua kyllä myös sen avulla "peloteltu" jo adoptoineiden ihmisten taholta(-kin) niin, etten ole uskaltanut luottaa siihen, mikä itsestä tuntuu oikealta.. <BR/><BR/>Nyt kuitenkin on tuokin "vääryys" onneksi meidän kohdalla korjaantumassa - tosin juuri tuo listaaminen ja rastittelu oli se kamalin paikka - toisaalta pitää miettiä omat tuntemukset ja voimavarat ja kaikki realistisesti, toisaalta ei halua sulkea pois mitään sellaista, joka tuntuu itsestä sellaiselta asialta, minkä kanssa pystyy perheenä elämään.<BR/><BR/>Toisaalta olen voimakkaasti sitä mieltä, että jos haluaa terveen lapsen, on syytä myös sellaista toivoa, mutta pitää mielessä se tosiasia, että toive ei ole lupaus mistään ja omat haaveet ja mielikuvat ja todellisuus on kaksi eri asiaa. Lapsi pitää voida hyväksyä sellaisena, kuin hän on ja on oltava valmis opettelemaan sitä oman haaveen avartamista, jos todellisuus ja haaveet ei osu kohdalleen. <BR/><BR/>Adoptiossa on hankala asia se, että kun lasta odotetaan ja toivotaan vuositolkulla, niin väistämättäkin odotuksen aikana ehtii kehittyä hyvinkin voimakkaita mielikuvia ja ajatuksia siitä, millainen lapsi meitä jossain odottaa. Siinä ei ole mitään vikaa niin kauan, kun vaan tajuaa sen, että ne eivät ole tosia, vaikka odotuksen yli auttoivatkin kantamaan. <BR/><BR/>Hiv-positiivisiin lapsiin ja aikuisiin suhtaudutaan luvattoman ahdasmielisesti ja se sama ahdasmielisyys ja tietämättömyys tappaa näitä ihmisiä päivittäin. <BR/>Asennemuutosta tarvitaan, samaa mieltä!Salanimihttps://www.blogger.com/profile/07498328980733106925noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3712962719658616184.post-1034958395436562362009-01-04T04:52:00.000-08:002009-01-04T04:52:00.000-08:00Niinhän se on Sylvia, että kaikkea tuntematonta pe...Niinhän se on Sylvia, että kaikkea tuntematonta pelkää. Ja esimerkiksi kampurajalka tuntuu monesta vieraalta, koska emme nää kampurajalkaisia ihmisiä enää nykyään missään: vaiva voidaan korjata, mikä on huippujuttu! Ja onneksi myös halkiohoito on kehittynyt huimasti. Joten sekin on päätymässä listallemme:)<BR/>Samoin tuo HIV+ ei ihan oikeasti olisi mikään ihme juttu, sehän on kykyään fyysisesti hyvin hoidettavissa oleva sairaus. Ongelma onkin enemmän psyykkinen, ja nimenomaan täysin ulkopuolisten ihmisten ongelma. Tarkoitan siis niitä asenteita, joista Savukin puhui.Jos asenteet eivät olisi niin ikäviä, olisin heti valmis adoptoimaan hiv+ lapsen!Pikkulillihttps://www.blogger.com/profile/13481162350711031881noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3712962719658616184.post-87771604751654198732009-01-04T02:35:00.000-08:002009-01-04T02:35:00.000-08:00Loistava kirjoitus tosiaan, kiitos Pikkulilli! Aik...Loistava kirjoitus tosiaan, kiitos Pikkulilli! <BR/><BR/>Aika paljon olen viime aikoina miettinyt hiv-positiivisten, omaa perhettä odotavien lasten kohtaloa. Hiv+ lapsiahan adoptoidaan moniin maihin, mutta tiettävästi ei Suomeen, korjatkaa jos olen väärässä. Mikä kaikki siinä on takana, kirjoitamattomissa ja ääneen lausumattomissa 'säännöissä', ennakkoluuloissa, asenteissa.<BR/><BR/>Asenteita on tosin täällä BWssakin, vaikka hiv on niin yleinen: terveet pienet vauvat sijoittuvat perheiseen, mutta hiv-epäillyt (tai muulla tavoin ns. SN-lapset) eivät. <BR/><BR/>Mutta katse niistä "kaikista muista" peiliin: Olisinko itse valmis?! Kling klong, onko se oma olematon sädekehä, joka kolisee jossain nilkkojen ympärillä...Savuhttps://www.blogger.com/profile/11699956400440848341noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3712962719658616184.post-58558312411469193772009-01-04T01:44:00.000-08:002009-01-04T01:44:00.000-08:00Hieno kirjoitus, Pikkulilli!Me olemme vasta aloitt...Hieno kirjoitus, Pikkulilli!<BR/><BR/>Me olemme vasta aloittelemassa adoptioneuvontaa, monenlaisia pohdintoja olemme jo vuoden jonotuksen aikana tehneet, mutta emme oikeastaan vielä yhtään ole puhuneet tuosta tulevan lapsen sairausasiasta. <BR/><BR/>Kirjoituksestasi tuli mieleen, että monet tuollaiset sairaudet tai poikkeavuudet, ja niiden merkityksellisyys /merkityksettömyys riippuvat varrmaankin myös siitä, minkä verran itsellä on näistä ominaisuuksista tietoa tai aikaisempaa kokemusta. <BR/><BR/>Itse olen syntynyt huulisuulakihalkiolapsena 70-luvulla. Siihen aikaan korjausleikkaukset eivät aina menneet ihan nappiin, ja minullekin aiheutettiin monella leikkauksella enemmän hallaa kuin hyötyä. Olen käynyt läpi 21 halkioon liittyvää leikkausta,joista monet epäonnistuivat, ja halkion olemassaolo näkyy ja kuuluu edelleen.<BR/><BR/>Nykypäivänä halkiot saadaan korjattua todella hienosti. Niitä tuskin huomaa päällepäin, tai edes kuulee halkiolapsen puheesta. En olisi huolissani siitä puolesta. Omalla kohdallani olen ajatellut että vietettyäni elämässäni niin paljon aikaa sairaalassa erossa vanhemmistani, kipujen ja pelon keskellä, ei minulla välttämättä olisi resursseja käydä läpi näitä asioita uudelleen oman lapsen kanssa. Myös vanhemmille lapsen vieminen ja jättäminen yksin sairaalaan ovat kova pala, ja olivat erityisesti 70-luvulla, jolloin vanhemmat eivät itse päässeet hoitamaan lastaan osastolle. Tosin, nykypäivänä halkiolapset pääsevätkin paljon vähemmällä kuin tuohon aikaan, vain muutamalla leikkauksella. Myös vanhempien hoitovastuuta osastolla ollaan kehitetty hienosti.<BR/><BR/>Mitä tarkoitin tällä sanoa on, että kun jokin poikkeavuus tulee itseä lähelle, se ei tunnukaan niin pelottavalta tai erilaiselta. Minulle esimerkiksi kampurajalka olisi paljon näkyvämmältä ja vieraammalta tuntuva ominaisuus kuin huulihalkio.<BR/><BR/>Pahinta on ylipäätään joutua "valitsemaan" näitä ominaisuuksia omalle, tulevalle lapselleen. Kirjoitit siitä puolesta niin hienosti ja tyhjentävästi etten käy sitä tässä enempää ruotimaan.<BR/><BR/>Hyvää alkanutta vuotta ja tsemppiä raskaiden päätösten kanssa!Sylviahttps://www.blogger.com/profile/10124487194624371228noreply@blogger.com