Lasten käsitys fysiikan laista, kausaalisuhteista ja eksistenssistä ovat todella mielenkiintoisia. Heillä on aivan omat määreensä asioille, joista esimerkkejä alla. Huom: teksti on humanistin kirjoittama, joten asioita nimitetään varmasti väärillä termeillä.
Kappaleen kestävyys on vakio.
- Hei nyt tulet alas sielä lelulaatikon päältä. Se menee kohta rikki!
- Ei mee! Ei se eilenkään mennyt, vaikka mä hypin täällä.
Loukkaantumisriski pysyy niinikään vakiona:
- Älä hyppää, sä loukkaat!
- En loukkaa, en äskenkään loukannut!
Kokemukset toiminnan frekvenssistä eli toistuvuudesta ovat suoraan verrannollisia asian mielekkyyteen:
- Äiti, mä haluun karkkia!
- Ei käy, tänään ei ole karkkipäivä!
- Byääääh, mä en ole koskaan saanut karkkia!
- Kulta, vietkö roskat?
- Miksi mun aina täytyy viedä roskat?
Materiaaliset hyödykkeen eli rahan olemassaolo on täysi mysteeri:
- Äiti, ostetaan pihalle liukumäki.
- Mulla ei oo rahaa.
- Ota tililtä.
- Ei ole sielläkään.
- Ota automaatista
- Ei automaatista voi ottaa rahaa, jos tilillä ei ole.
- Maksa kortilla.
- Ei voi maksaa, jos tilillä ei ole. Ja nyt ei enää keskustella tästä, minun ei tarvitse kinata sinun kanssasi tällaisesta asiasta. Liukumäkeä ei osteta, kun rahaa ei ole.
- Okei okei, ei sitten. Mutta kerro edes, paljonko sun tilillä on rahaa?
- Noooo, ehkä joku tuhat euroa.
- Täh? Sä valehtelit, sillä rahalla me saadaan ainakin kolme liukumäkeä!!
Että tällaista tämä näiden kanssa on:D