Me vanhenemme

Eräänä päivänä huomasin olevani naimisissa keski-ikäisen miehen kanssa. Kummallista, sillä muistaakseni menin naimisiin salskean nuoren miehen kanssa. No, myönnetään, papin aamenesta taitaa jo olla kokonainen vuosikymmen.
Ihmettelen asiaa miehelleni. Hän käskee minun puhua vain omasta puolestani.
Siis mitä? Olenko minäkin vanhentunut. Menen äkkiä pitkäkseni keskelle tuvan lattiaa ja toden totta: poskeni valuvat korvien päälle! Ihan selvästi korvien etupuolella tuntuu kaksi ryppyä. Pikkusisko katselee hetken touhujani, asettuu sitten hänkin lattialle koivet oikosenaan ja tunnustelee miettiväisenä pienillä pulleilla sormilla korvansa juurta.
Äkkiä legginsit lattialle ja peilin eteen. Selvästi oikean jalan sisäreiteen on ilmestynyt uusia muhkuroita. Ja kun oikein tarkkaan muistelen, viime kerralla vaateostoksilla tutun kokoisiin rintaliiveihin jäi omituisesti tyhjää. Farkut piukottivat lanteilta. Maan vetovoima on siis vanuttanut rintojeni sisällön reisien kohdalle. Taisin muuten sillä samaisella ostosreissulla hankkia alusvaateosastolta niitä geelipussukoita, joita voi tunkea rintaliiveihin. Missähän ne ovat?
Kaivan vielä eteisen kaapista taskulampun ja sojotan sillä kohti kasvojani. Ja toden totta, otsan pystyrypyt eivät enää silkone, vaikka lopetankin silmien kipristelyn!
Minä olen vanhentunut. Tätähän pitää juhlia! Ja tietenkin kunnon suklaakakulla, ei millään painonvartijastyroxsuklaapatukalla.
Vanhana ihanana tätinä minun ei tarvitse enää yrittää mitään. Ei tarvitse ostaa kiristäviä sukkahousuja, ei vatsaa litistäviä alkkareita eikä geelipusseja tissiliiveihin. Saa vain olla vanha.
Vanhoille naisille sallitaan ihanan hedonistinen elämä. Enää muutama tuskainen vuosikymmen , ja sitten tallustelen valtava hellehattu päässäni Mallorcan rannalla, paksut valkoiset reidet suonikohjujen ja selluliitin koristamina. Päälläni on isokukallinen kokouimapuku, jonka etuosa on rypytetty. Siemailen ätläkän makeaa drinkkiä ananaksen puolikkaasta.
Rannalla, varjon alla, valtavan kellankukertavan kassini vieressä istuu mieheni ratkomassa ristisanatehtäviä. Hänen korvistaan kasvaa harmaita karvoja. Nenä on muuttunut perunaksi, ja sieltäkin tunkee jonkinlaista kasvustoa. Vatsa on auringossa palanut kumpu.
Eikä kumpikaan meistä välitä. Me olemme onnellisia.
Rakkaat siskoni ovat vieläkin rupsahtaneempia kuin minä ja hekin köpittelevät keppeineen rannalla samanlaisissa kukkauikkareissa. Iltaisin juomme madeiraa, heidän keppinsä unohtuvat, ja lähdemme yhdessä tenat tanassa etelän tummaan yöhön.
Ah, ihana vanhuus, tule jo!