Pitkä matka äidiksi

En koskaan unohda sitä kesäpäivää, kun raskaustestiin ilmestyi hehkuvan punainen, selvärajainen pallo. Sitä oltiin nyt sitten tulossa äidiksi. Maa katosi jalkojen alta.
Soitin miehelle. Mää oksennan, se sai vastattua ratin takaa. Mitä? Minunhan tässä pitäisi oksennella. Tätä me olimme toivoneet, rukoilleet ja jo aikoja sitten luovuttaneet. Ja nyt kaveri aikoo oksentaa.
Siitä alkoi myllerrys. Punnitus, mittaus, purkkiin pissaus. Hemoglobiini, verenpaine, sydänäänet. Epävarmuus, pelko, unettomat yöt. Mitä vauvoille tehdään? Miten ne saa ylipäätänsä pidettyä hengissä? Pystymmekö me tähän?
Kukaan ei kysynyt meiltä mitään, he vain piirsivät käyriään.
Helmikuisena myrsky-yönä ilmestyi viereeni epätavallisen täydellinen poika. Mistä hän tuli? En muista muuta kuin sen, että pelkäsin kuolevani. Pelkäsin poikamme kuolevan. Sanoin sen ääneen kätilölle. Se on ihan normaalia, hän totesi lakonisesti ja korjasi sairaalan väljähtyneet keitot takaisin tarjottimelle. Ahaa, on siis normaalia pelätä kuollakseen, kun synnyttää.
Vuosia myöhemmin tajusimme, että toinen lapsemme onkin jossain maailmalla. Hänellä tulee olemaan aivan loputtoman pitkä matka kotiin, mutta ehkä me selviämme.

En ikinä unohda sitä aamupäivää, kun istuin täti L:n työhuoneen sohvalla ja hän kysyi, miksi me haluamme lapsen. Miksi me haluamme lapsen juuri jostain kaukaa? Miten me aiomme hänet kasvattaa? Mitä tuleva isoveli ajattelee?
Meinasin purskahtaa itkuun. Olin niin onnellinen. Tämä pieni nainen tässä, ihana täti L, piti minun tulevan lapseni puolta kynsin ja hampain. Hän halusi varmistaa, että jaksamme, osaamme ja tiedämme. Hän taisteli meidän oman lapsemme oikeuksien puolesta. Hän ei punninnut, mitannut eikä piirtänyt käyriään. Hän katsoi minuun ja kysyi, mitä ajattelemme elämästä. Siunattu täti L!
Surin sitä, että Isoveli joutui tulemaan aikoinaan niin keskeneräiseen perheeseen. Kukaan ei tuntunut pitävän hänen puoliaan; kukaan ei tuntunut varmistavan, että me todella tiedämme mitä teemme.
Kun ystäväni kysyi, eikö ole kiusallista, että sossun täti tonkii kaappejamme, en tiedä, mitä olisin hänelle vastannut.