Sisko ja sen veli

Tunnelma eteläafrikkalaisessa lastenkodissa oli jännittynyt. Tuleva Isoveli puristi äidin kättä. Kun kaunis nainen kumartui Isoveljen puoleen ja kysyi, haluaisiko tämä tulla tapaamaan uutta pikkusiskoaan, poika irrotti epäröimättä hikisen kätensä, ojensi sen naiselle ja jätti hermostuneet vanhempansa odottamaan.
Viereisessä huoneessa odotti pieni pelokas tyttö. Poika ei ymmärtänyt sanaakaan siitä, mitä hänelle sanottiin. Se ei haitannut, sillä hän ei kuullut eikä nähnyt muuta kuin pienen pelokkaan tytön, joka kääntyi hänestä poispäin.
Sydän täynnä ja mieli avoimena poika kumartui ja ojensi pientä Nalle Puhia tyttöä kohden. Hän teki kaikkensa, jotta saavuttaisi tuon pienen tytön. Olihan tyttö nyt hänen pikkusiskonsa. "Älä pelkää, nyt minä olen sinun kanssasi", poika kuiskaa.
Siitä alkoi heidän yhteinen matkansa, jossa on jotain taianomaista. He ovat Isoveli ja Pikkusisko. He ymmärtävät toisiaan puolesta sanasta, tappelevat keskenään kuin mielipuolet, kuiskivat peiton alla omia juttujaan, jakavat tasan jokaisen karkkipussin ja näyttävät yhdessä äidille kieltä.
Isoveli on johdattanut Pikkusiskon läpi kivien ja karikoiden, opettanut elämään lapsen elämää. Jo tuossa ensimmäisessä kohtaamisessa heidän välilleen syttyi jotain, jota he eivät jaa meille muille. Olen katsonut koko tapahtuman videolta, mutta silti minusta tuntuu, etten oikeastaan voi nähdä sitä.
Eräänä päivänä Pikkusisko sanoi Isoveljelle: "mulla oli Affikassa äiti". Hän ei ollut koskaan sanonut sitä minulle. Isoveli lopetti leikkinsä, katsoi Pikkusiskoaan ja sanoi: "Niin oli, mutta hän on nyt taivaan Isän luona. Joku päivä me kaikki tavataan, syödään kakkua ja puhalletaan ilmapalloja. Ja äiti on nyt sinun äitisi, isä sinun isäsi ja minä sinun oma isoveljesi, vaikka sinä oletkin koko Afrikan suurin ärripurri." Sitten he jatkoivat leikkejään.
Tiedän, että joku päivä tulee ihminen, joka sanoo Isoveljelle, ettei Pikkusisko ole hänen oikea siskonsa. En tiedä, mitä Isoveli vastaa. Mutta sen tiedän, mitä hän ajattelee.