Sain tänään meidän lasten kerho- ja koulukuvauksen otokset ja en voinut olla hymyilemättä. Molemmat näyttävät niin itseltään!
Pikkusisko seisoo ylväänä. Pää pystyssä, selkä suorana. Toinen käsi reteästi farkkujen taskussa. Silmissä ylpeyttä ja itsetietoisuutta. "Tässä minä olen, katsopas vaan, oletko ennen nähnyt näin komiata likkaa!? Ai et ole, no en minä niin kuvitellutkaan!"
Isoveli istuu luokkakuvassa rennosti jalat ristissä kaikkien muiden edessä. Hän on aamulla unohtanut kuvauksen (ja todennäköisesti ihan kaiken muunkin vähemmän tärkeän), koska universaalit eksistentialismin kysymykset ovat tärkeämpiä kuin joku luokkakuva.
Päällensä poika on pukenut ihan mitä on sattunut kaapista löytymään, mutta sävyt sointuvat silti tarkasti yhteen. Tukka on tyynyn jäljiltä pystyssä, verkkatakki huolettomasti auki. "No kyllä mä voin mennä tohon eteen, jos kukaan muu ei suostu. Tässä mä nyt istun ja kerronpa muille vaikka jonkun vitsin. Hei oottekste kuulleet sitä kun Pikku-Kalle..."
On heissä jotain yhteistäkin. Molempien kuvien alle voisi laittaa kuvatekstiksi: "Täältä tullaan elämä!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti