Tapasin taannoin nuoren komean miehen. Hänellä oli monta siskoa, ja yritin udella häneltä, millaista elämä siskojen keskellä on ollut. Lopulta uskaltauduin kysymään, mikä merkitys on ollut sillä, että osa siskoista on perheen biologisia lapsia, osa adoptoituja ihan kuten nuori mies itsekin. Hän hölmistyi kysymystäni. Juuri niin olin toivonutkin.
"Ööö, ei kai sillä nyt mitään merkitystä. Sisko kuin sisko."
Itse ajattelen, että adoptiosisaruudessa on eräs pieni, kaunis ero verrattuna biologiseen sisaruuteen. Kun kaksi ihmistä päättää hankkia lapsia, juuri kukaan ei kysy isommilta sisaruksilta, haluavatko he pikkusiskon tai -veljen. Eräänä kauniina päivä heille vain kerrotaan elämää järisyttävä uutinen.
Me kysyimme Isoveljeltä, haluaako hän isoveljeksi. Hän halusi. Hän halusi ja osasi, lupasi rakastaa. Hän kohtasi Pikkusiskon meistä ensimmäisenä ja teki kaikkensa, jotta saisi olla hänen veljensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti