Heikun keikun, täällä ollaan!
En siis ole hautautunut töiden alle. Ei ole vain tullut kirjoitettua.
Ehkä ei ole tapahtunut mitään. Tai sitten on alkanut ahdistaa.
Minua nimittäin ahdistaa melkein kaikki säännöllinen vapaaehtoinen. Hassua! En esimerkiksi pysty harrastamaan mitään ohjattua toimintaa, koska ahdistun ihan valtavasti, jos minun täytyy joka tiistai mennä espanjan kurssille, keskiviikko zumbaan, torstai kirjallisuuspiiriin...Apua! Liian ennalta-arvattavaa elämää.
Olen sellainen leijailija, haaveilija, boheemi hedonisti. Sen sijaan että suhaisin illalla autolla kuskaamaan poikaani jalkapalloon ja tytärtäni jumppaan, makaan mielummin nurmikolla ja tuijottelen pilviä. Teen mitä lystää.
Siksi en voi edes kirjoittaa säännöllisesti. Heti alkaa sydänalassa puristaa.
Olen onnistunut istuttamaan saman utopistisen ajelehtijan sielun lapsiinikin. Tai sitten sellaiseksi synnytään. Ehdotin pojalleni, että hän aloittaisi jonkun säännöllisen, ohjatun harrastuksen. Mainostin, että sen kautta voi oppia taitavaksi jossain, voi saada elämyksiä ja arvokkaita kokemuksia. Mä saan elämyksiä lukemalla Aku Ankkaa, hän totesi.
1 kommentti:
Minä karsin kaikki säännölliset harrastemenoni juuri äskettäin. Tuli vastaavanlainen olo. Nyt menen jumpaan ja lenkille silloin kun siltä tuntuu. Ja yritän liikkua mahdollisimman paljon lasten kanssa.
Lukemis-harrastus olisi kiva elvyttää. Sekään ei vaadi säännöllisyyttä. :D
Heikun keikun-terveiset siis täältäkin!
Lähetä kommentti