Valkoinen ja musta

Minulla on kaksi lasta, musta ja valkoinen. Minä olen heidän äitinsä. Tämä tosiseikka, siis se, että toinen on musta, toinen on valkoinen ja minä olen heidän äitinsä, tekee joskus meidän arkipäivästämme aika hupaisan, joskus jopa surkuhupaisan.
Minulle he ovat vain kaksi lasta, Isoveli ja Pikkusisko, mutta muut näkevät meidät tuon aikaisemmin mainitsemani tosiseikan valossa. Siis sen, että on yksi musta lapsi, yksi valkoinen lapsi ja yksi kappaletta heidän äitejään.
Tämä tosiseikka, jonka minä joskus arjen tiimellyksessä unohdan, ei muilta unohdu koskaan. Kesken meidän kolmen kauppareissun saattaa ihan vieras täti tulla kommentoimaan, että "ei toi ookaan sun oma". Hetken häkellyksestä toivuttuani saatan kuumeisesti miettiä, että mitä täti tarkoittaa. Sitten muistan, ja vastaan hänelle, että juu, lapset on ihan omia, mutta toi auto tossa pihalla, se on vielä pankin.
Pikkusisko, siis se musta ja vilkas versio lapsistamme, puhuu yleensä taukoamatta. Niin myös kaupassa. Äiti, ostetaanko karkkia? Äiti, missä Isoveli on? Äiti, minä lykkään ite kärryä! Äiti, väisty vähän! Äiti, mä haluun keksii!!
Joskus joku vieras, hetken Pikkusiskon touhuja seurattuaan, toteaa lakonisesti minulle, että sehän puhuu suomea. Siihen minä huokaan raskaasti ja totean olevani kiitollinen, että lapsi tosiaan oppi suomea eikä tanskaa, jota kukaan muu ei meidän perheessä osaa. Katson vierasta tätiä surkean näköisenä ja kauhistelen, että mitä ihmettä me olisimmekaan tehneet, jos tyttö olisi vuosikaudet puhunut pelkkää tanskaa emmekä me olisi ymmärtäneet puoltakaan sanaa.
Eikä riitä, että tyttömme on musta. Hän on kaiken lisäksi kaunis. Ja vielä afrohiuksinen. Tuollainen yhdistelmä on mammojen mielestä aivan vastustamaton. Ryppyiset kädet ojentuvat kuin magneetin vetäminä hipelöimään mustaa kikkuratukkaa. Ai hellanlettas, miten ihanat hiukset, onpas ne kikkurat, on pakko vähän koskea...
Aina minäkään en voi noissa tilanteissa vastustaa kiusausta. Ai hellantuuteli, miten sun hiukset on käyneet harmaaksi. Onpas ne jo harventuneetkin, tuolta takaa ainakin, nyt on ihan pakko koskea...Voi anteeksi hyvä rouva, täältä sun takaraivon kuontalosta löytyi vielä yksi papiljotti!