torstai 15. tammikuuta 2009

Keskusteluja kaksivuotiaan kanssa

Keskustelut 2v 4kk vanhan tyttären kanssa voivat olla hyvinkin henkeviä. Tässä muutamia katkelmia edellispäivältä:

Tytär: Huomenta, mitä kello on?
Äiti: Huomenta. Varttia yli kahdeksan.
Tytär: Just. Ja tänään on keskiperjantai.

@@@

Äiti: Mitä sä teet siellä veskissä? Avaa ovi!
Tytär: Emmä voi. Mä pesen sun tissivaatteet.

@@@

Tytär: Mä teken sulle ruokaa.
Äiti: Okei. Mitä on ruokana?
Tytär: Kattiketta ja perunamuusia.
(Äiti syö pieniltä muovilautasilta kuvitteellista perunamuusia)
Äiti: Olipas hyvää, kiitos! (nousee)
Tytär: Hei sun tarttee maksaa.
Äiti: Ai jaa, ni mitäs tämä annos maksoi!
Tytär: Sata euroo.

@@@

Äiti: Mitä sä teet siellä?
Tytär: Laitan koiralle koksit jalkaan. (toim.huom: crocksit.)

@@@

Tytär: Älä palota sitä! (kyse karjalanpiirakasta)
Äiti: Mä paloitin jo, mutta sä voit syödä haarukalla.
Tytär: Laita ne palat heti kakasi!!!
Äiti: Ei niitä enää saa. Syöt nyt vaan haarukalla.
Tytär: ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!!!!!!!!!!

@@@

Tytär: Rakas Jeesus, anna meille siunaa meitä, anna meille siunaa meitä, anna meille siunaa meitä, anna meille siunaa meitä, anna meille siunaa meitä, anna meille siunaa meitä, anna meille siunaa meitä, anna meille siunaa meitä, anna meille siunaa meitä, anna meille siunaa meitä, anna meille siunaa meitä, anna meille siunaa meitä, anna meille siunaa meitä, anna meille siunaa meitä...
Äiti: Mitä sä teet?
Tytär: Mä teken rukousta.
Äiti: No tuleeko siinä aamenta?
Tytär: Ei tu. Anna meille siunaa meitä, anna meille siunaa meitä, anna meille siunaa meitä, anna meille siunaa meitä, anna meille siunaa meitä, anna meille siunaa meitä, anna meille siunaa meitä...

3 kommenttia:

Savu kirjoitti...

Hih, voin niiiin hyvin kuvitella neidin pulputtamassa! Suloisia juttuja. Erityisesti kolahtaa tuo palottaminen, hitsi kun se on vaikeaa. Saattaa esim äiti palottaa väärästä paikasta, ja leipä on syömäkelvoton! Ja peseminen, jestas, meillä pestään kans kaikki! Esim eilen tyyppi haki puhtaat vaatteet kaapista ja kun ihmettelin miksei ne mee päälle, havaitsin, että nehän on käyneet lavuaarin kautta. Jepjep...

Pikkulilli kirjoitti...

Tällaista tämä on! Esimerkiksi jos meidän neiti sattuu haluamaan leivän päälle juustoa ja äiti laittaakin erehdyksessä kinkkua, ei tilanteen korjaamiseksi suinkaan riittä päällysteiden vaihto. Leipähän on pilalla, koska se ehti jo koskettaa kinkkua, yök!

Cherika kirjoitti...

Tuosta neidin rukouksesta tuli mieleen: Meidän poika on keksinyt, että tilanteen saa päätökseen sanomalla aamen! Ja jos se ei toimi, hän kokeilee: "isä poja aamen!" On erittäin käyttökelpoinen mm. perhekerhon kynttilähetkessä, kun haluis jo leikkimään :)

Ja iltaisin olemme nykyään sen tilanteen edessä, että poika pitkittää nukkuumaanmenoa pyytämällä aina vaan uutta iltarukousta :) Sano nyt siinä sitten, että nyt riittää rukoileminen ;)