Hammasjuttuja

Jos paino- ja pituuskäyriä ei oteta lukuun, poikani ei ole koskaan ollut erityisen keskiverto. Hän kammoaa kaikkea tavallista. Kun näette jossain pikkupojan, jonka tukka on siistitty peruspojanmalliseksi, voitte olla varma, että hän ei ole minun poikani. Ehei, minun poikani kasvattaa joko kamalaa hevilettiä tai sitten hän leikkauttaa anttituiskumaisen trenditöyhtön. Tavallisuus, normaali, keskiverto - pois se hänestä, luoja paratkoon!
Kuten odottaa saattaa, edes hänen maitohampaansa eivät lähteneet kuten keskivertokakarilla, vähän ennen rautaversioiden ilmaantumista. Poikapa päätti kasvattaa suuhunsa tuplakaluston, siis maidot edessä, rautaversiot takana. Hänestä se oli coolia.
Sanoin hänelle, että tuskin se käy päinsä. Että kyllä hammashoitolan tädit haluavat kiskoa nuo maitoversiot pois. Poika hymähti pettyneenä, asia jäi siihen.
Ehtoopuolella päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja mennä pitkäkseni, koska lapset puuhailivat omiaan. Taisin hetkeksi torkahtaa ja kun heräsin, tyynyni vieressä nökötti yksinäinen maitohammas. Koska se epäilemättä ei ollut tipahtanut minun suustani, kutsuin lapset paikalle. Molempien suuvärkin tarkastettuani totesin, että hammas uupuu Isoveljen alaleuasta. Hän kertoi kyllästyneensä tuplakaluston kasvattamiseen ja kiskaisseensa yhden pois.
Hiukan ihmettelin, koska maidot eivät edes heiluneet. Eivät niin, ja siksi täällä onkin näin pirusti verta, Isoveli totesi lakonisesti.
Hänen hurja luontonsa ei kuulemma kestäisi enää toisen hampaan kiskomista, joten hän nakitti minut sitomaan langan seuraavan maitohammasuhrin ympärille. Käskystä solmin toisen pään ovenkahvaan, ja sitten Isoveli ryhtyi tyynesti odottamaan, että Peukku palaa töistä, avaa oven ja hammas lentää huitsin nevadaan, kuten hän asian runollisesti ilmaisi.
Katselin kuistin portaalla lanka suussa ja niska kenossa istuvaa poikaani ja huokailin itsekseni, että pitikö hänen tehdä purukalustostaan tällainen episodi. Isoveli käski minun lopettaa mulkoilemisen ja hakea hänelle Ankkareita, koska alahammas oveen sidottuna istuminen on kuulemma kuolettavan tylsää. Vein hänelle Roopen päätä ei palele -taskukirjan ja vetäydyin Pikkusiskon kanssa sisälle.
Vartin päästä kuistilta kuului sadattelua. Lanka kuulemma irtosi joka kerta kun hän käänsi sivua. Maanittelin pojan luopumaan sadomasokistisesta hampaanirrotusideastaan ja ihme kyllä ehdotus meni läpi.
Seuraavana iltana onneton hammas nökötti edelleen alaleuassa, mutta nyt siitä oli kuulemma päästävä eroon. Ja heti. Tällä kertaa taktiikkana oli ensin juoda kylmää kaluston puuduttamiseksi, asettua sitten selälleen penkille ja tällätä hengityksellä huurrutetut uimalasit silmille. Jälkimmäisen tarkoituksena oli peittää näkökenttä, se kuulemma lievittää kivun tuntemusta. Sitten vaan joku vapaahtoinen perheenjäsen repimään hammasta irti.
Vaan se pirulainen ei suostunut lähtemään. Hirvittävien tuskanhuutojen saattelemana yritimme ja yritimme. Tai minä lähinnä yritin saada Isoveljeä luopumaan hampaanirrottamispakkomielteestään.
Leivoin jopa keksejä, koska minun leivontataidoillani niistä tulee yleensä kivikovia, vaan persiilleen meni sekin idea.
Illan päätteeksi Isoveli painui pehkuihin ärtymyksestä äristen, onneton hammasparka yhden säikeen varassa leukapielissä riippuen.
Huomenna tämä show jatkuu. Taidan leipoa niitä kuuluisia kivisämpylöitäni.
Taitaa tästäkin tulla sellainen muodikas leivontablogi, jollei hammas pian irtoa.