Mää sai äske loistoirea. Mää lähre mukulitte kans noukkima mustikoi ja sit me leivota komias piirakka. Mukava ja jumalattoma iryllist.
Me varustaurutti asiamukasest. Mul ol teepait, farkkuminihame ja kroksi. Pikkusiskol ol vähä sama luukki. Ja jokasel ol mukan kauhia suure saavi. Ne ol määräs saar täytte mustikoi. Peukku jäi kotti ripustama autotalli rännei. Mää en tajua mitä varte, kotei nyy eres sara vett.
Matkal mää kertosi mukulil elämä suuri totuuksi. Kuten semmossi, et kaks mummo men mustikka, mut toine ei mahtunukka. Isoveli kysys, et kosk mää ole viimeks lukenu vitsikirja, et toiki vitsi o josta yhreksänkymmentluvult. Pikkusisko innostus ja kertos vakiovitsis, joka mene näi: "Mink tähre katil o nii lyhyvä konti? Sen tähre, ko jos ne olis piremmä, ne tulis seljäst läpi." Ja sit me nauretti katketakses.
Yhtäkkiä mää huamasi, ettei Isoveljel ol kunnollisi vermei. Sil ol pelkä kalsari ja palja kintu, mut ei viititty kääntty takas. Matkaki ol nii jumalattoma pitkä, kotiovelt melke kakskymment metri.
Peril mää koiti rohmut mustikoi, Isoveli tallos joka mättä ja Pikkusisko kertos sitä sama vitsi kuuret kertta. Koira ol tullu mukka ja se painel pisi mettä ko hullu. Pia mää huamasi, ett kattiki o mukan.
Yhtäkkiä kuulus kauhua molskahrus. Isoveli ol karannu takas pihal ja hyppäs uima-alttasse mulikoittema. Pikkusisko rupes tiätys kitisemä, et miksei hän ol ikiiiinä päässy uima. Mää käski sen men pihal ja pyyttä sitä rännimestari auttama se alttasse. Likka häipys, mut matkal se unhot koko uimise ja rupes tekemä hiakkakaakui.
Mää jäi yksi mettähä kolmen kauhian saavi, kati ja koiran kans. Isoveli huutel pihalt, et eik meil ol lainka eväi mukan mustikas. Mää ihmetteli, et mitä eväi, ko koko mukul ol häipyny mettäst. Vähä pääst se istus taas mättäl Candy Kingin paperpussi eresäs. Söi kuulemma eväi.
Yhren saavin pohjal ol see verra mustikoi, et mää sai piiraka leivottu.
Mukula huakailiva, ett olipa mettäs rankka ja et mustikoitte poimimises on kauhia tyä.
Mut piirakka ol hyvä!
6 kommenttia:
Totaalirepeilyä...!!!!!!
Ei sunkka sunkin kotos ol jossa Varsnais-Suames ko nii tutum kuullost tarina tule ???
:D
Oikke arvattu, Marianne! Täällä Varsinais-Suomessa sitä olla möllötellään, keskellä maaseutua, minun ja Peukun lapsuusmaisemissa. Ehdimme asua kaupungissakin monta vuotta, mutta henkisesti taisimme molemmat olla silloinkin täällä...
Onneksi tänne on muuttanut paljon uusia lapsiperheitä, mikä on aivan mahtavaa:)
Hehehehe:) Meillä kävi vähän samalla lailla, en muistanu et mustikoitten kerääminen on niiiin vaivalloista ja hankalaa.. Mut onneks löytys muutama kanttarelli ni saatiin soossii ja piirakkaa!
Veet silimisä saan mieki nauraa täsä, kiitos ko otit mäthääle mukhan tämmösen afrikan mettäläisenki :) Itte asiasa just tänä iltana selostin meän pankladesiläisile ystävile, että kotipuolesa on paras "pluuperi" poiminta aika käynnisä. Net kyseli, että mitä marjoja net ova, eivät olhee koskhaan kuullekhaan mustikoista. Eikä siinä auttanu selitys, että niistä mennee kieliki mustaks.
Puistelivat vain päithään kauhun vallasa. Katoin viishaammaksi vaieta koko touhusta.
Lähetä kommentti