Kotiselvitys on valmis!

Minulla on kädessäni yhdeksänsivuinen selvitys siitä, minkälaisia ihmisiä ja vanhempia me olemme, mitä me omistamme ja minkälaisia sukulaisia meille on siunaantunut; missä me asumme, mitä me puuhailemme ja kenen kanssa. Ja lopussa sosiaalityöntekijän arvio siitä, olemmeko me kelvollisia saamaan vielä yhden lapsen tähän perheeseen.
Pian tuo yhdeksänsivuinen asiakirja, jota myös kotiselvitykseksi kutsutaan, matkaa adoptiolautakuntaan. He saavat osaltaan päättää, onko meillä lupa adoptoida. Jos on, jäämme odottamaan ja kuulostelemaan, koska he haluavat ottaa paperimme vastaan.
Kun he haluavat (toivottavasti seuraavan vuoden sisällä), koko nippu papereita ja vielä toinen mokoma matkaa Afrikan auringon alle.
Siellä ne sitten lukevat, minkälaisia me olemme. Ja sen mukaan antavat meille lapsen. Jos antavat.
On hassua lukea jonkun ulkopuolisen näkemystä siitä, minkälainen perhe me olemme. Me olemme näköjään hauska, äänekäs, vähän boheemi perhe, jossa osataan rakastaa.
Me asumme maalla, omistamme ikivanhan mutta ihanan hirsitalon, kolme autoa ja traktorin. Olisin halunnut jättää traktorin pois, mutta Peukku halusi sen ehdottomasti mukaan. On kuulemma kunnon peli. Mahtavat ne Afrikassa ihmetellä, että tuossapa perhe, joka ajelee vanhalla Massikalla.
Selvitys kertoo, että lapsi tulee saamaan isovanhemmat ja seitsemän tätiä, jotka tuskin osaavat pitää näppejään erossa lapsesta. Ei siis yhtään setää, pelkkiä hiukan hassahtaneita tätejä. Ja liudan hiukan huonosti kasvatettuja serkkuja. Kaikista meistä lähtee kova ääni ja vielä kovempi nauru. Ja me kaikki asumme ihan lähellä toisiamme ja sotkeudumme toistemme elämään koko ajan.
Kaikki tämä siellä lukee.
Hiukan rosoinenkin selvitys on. Se paljastaa, että kaikki ei aina ole ollut niin pumpulia, on tässä suvussa osattu riidelläkin. Ja että en minä ole täydellinen äiti, olen huomannut tekeväni myös virheitä. siellä sanotaan, että toivomme lasta, joka olisi ihan vaan lapsi. Muita toiveita ei ole. Paitsi että saa sekin olla vähän rosoinen, ei tarvitse olla ihan kokonaan terve.
Lopussa vielä sosiaalityöntekijän arvio. Hän sanoo muun muassa näin: "Mielestäni puolisoilla on erittäin paljon valmiuksia vastaanottaa vielä yksi adoptiolapsi perheeseensä. Suosittelen heitä erittäin lampimästi vanhemmiksi."
Ei sitten muuta kuin eteenpäin vaan, seuraava etappi odottaa!