Ainot ja Reinot

Jouluostoksilla käteeni tarttuivat pikkuiset Ainot ja Reinot, maailman hellyttävimmät kotikengät. Äkkiä muistin haaveeni vuosikymmenen takaa: kunpa voisin jonain päivänä pukea kahden pikkuihmisen jalkaan nuo ihanat ruutukuosiset tossukat ja ne jalassa lapsukaiseni vipeltäisivät pitkin permantoa.
Muistan muutkin haaveeni. Tasan kymmenen vuotta sitten seisoin alttarilla Peukun vieressä, lumenvalkoinen huntu ulottui maahan saakka. Juuri niinkuin olin halunnut. Halusin kodin, punaisen tuvan ja valkoiset ikkunanpielet, kuusi ikkunaa katsoisi hiekkatielle. Pihalla kasvaisi särkynyt sydän ja palava rakkaus.
Talvella näkisin tähtitaivaan, en kaupungin valoja. Polttaisin tulta leivinuunissa ja tassuttelisin lankkulattialla. Katselisin sinistä hämärää ja käpertyisin sisälle lukemaan Mauri Kunnasta. Lapseni kanssa.
Juuri niin se on mennytkin. Ihan tarkalleen. Nyt kun on vielä ne Reinot ja Ainotkin. Kunpa joku olisi silloin kertonut minulle, näyttänyt tämän aamun.