Ihanaa työpäivää!

Vaikka moni kuvio on elämässä hiukan sekaisin, alan vihdoin ja viimeinen saada työkuvioni kuntoon. Eläkeviroista (akateemisista sellaisista) olen pyristellyt hienosti eroon ja heittäytynyt maailman vietäväksi. Tästä uudesta hommastani, jonka vuodenvaihteessa aloitin, nautin aivan suunnattomasti. Ei voi olla nauttimatta, sillä kuunnelkaapas tätä:
Työpäiväni alkaa usein sillä, että kömmin ylös sängystä, kiehautan kahvit ja käväisen Facebookissa haistelemassa tunnelmia. Pikkuhiljaa lähetän Isoveljen kouluun ja laitan Pikkusiskolle leikin alkuun. Vaatteita en juuri viitsi pukea, sillä tähän hommaan kuuluu oleellisesti yöpaidassa ja aamutakissa keekoilu ainakin puoleenpäivään.
Vastailen sähköposteihin ja heitämme Pikkusiskon ja koiran kanssa vaikka metsälenkin. Sen jälkeen onkin hyvää aikaa rupatella puhelimessa, selvitellä pikkuharmeja ja joskus vähän isompiakin. Jos tosi iso harmi tulee eteen, keitän petollisen vahvan kahvin, laitan jalat pöydälle ja mietin hetken. Yleensä ongelma ei ollutkaan sitten ihan niin iso.
Työkavereideni kanssa pitää ehtiä vaihtaa kuulumisia. He ovat ihan ykkösiä ja meillä on sikahauskaa. Puhelimessa he tuntuvat tajuavan puolesta sanasta, missä mennään.
Ehtoopuolella ehtii ottaa vaikka pienet tirsat. Isoveli könyää koulusta kotiin ja patistelen sähköpostin takaa sitä tekemään läksyjä. Radio soi hiljalleen ja potut kiehuvat puuhellalla. Lapset tappelevat, mutta ei se haittaa, koska minulla on tietenkin joku mukava homma menossa. Lasken, ideoin, suunnittelen, tsemppaan. Ja nautin!!
Peukku tulee kotiin, istumme pöytään ja vaihdamme päivän kuulumiset. Minä hyppään autoon ja hurautan jonkun mukavan äidin luokse jutustelemaan muiden äiti-immeisten kanssa. Ja taas syön Tosca-kakkua, vaikka ei pitänyt.
Illalla kotona minua odottaa untaan tuhisevat lapset, siivottu keittiö, kuivumaan ripustetut pyykit. Ja Peukku, joka taas ensimmäisenä kysyy, miten meni.
Hyvin tietenkin, sillä tätä ihanampaa työtä ei olekaan!