Kahdeksan vuotta sitten maailmaan tupsahti muuan kummallinen poika, josta Yö on sittemmin tehnyt oman veisunkin. Tämän:
Kerran sankari mätkähti tarinastaan
satukirjasta arkehen vaan.
Outoja katseli maisemiaan,
kun ei linnaa näy ainuttakaan.
Lohikäärmeitä ei kreivit ratsastaneet
eivät neitojaan pelastamaan.
Arvatkaapa, mitä tapahtuu, kun tämä Sankari aikanaan menee kouluun? Opettajat ovat ensin ihastuksissaan, sitten vähän kummissaan. He testaavat, arvioivat ja mittaavat. Diagnoosi: Tiedollinen ja taidollinen kehitys valtakunnallista huippua, kouluun sopeutuminen tasolla nolla. Edelleen, vaikka ollaan jo ekaluokan keväässä.
Tämä Sankari on poikapuolinen Peppi Pitkätossu: avoimin ekaluokkaisen silmin hän katselee suomalaista peruskoulusysteemiä ja toteaa, että sehän on ihan perseestä. Noin niinkuin kuvainnollisesti.
Sankari kyllä tekee kaikki vaadittavat tehtävät. Jos tekee. Toteutus on vain niin boheemi, ettei meidän järjestelmämme salli sitä.
Sankari hakee opettajan kesken tuntia tanssimaan valssia, koska hän on sitä mieltä, että jokaisen ekaluokkalaisen herrasmiehen on syytä oppia wieninvalssin alkeet. Hän ihmettelee, miksei se muka kuulu opetussuunnitelmaan. Sankari hyppää pulpetille ja kannustaa muita jaksamaan matikantunnin loppuun Show must go on -meiningillä, koska hänestä he tarvitsevat juuri sellaista sparrausta. Sankari voi hyvin lukea uskonnontunnilla Harry Potteria. Miksei voisi, jos kerran tuntee läpikotaisin Vuorisaarnan sanoman?
Sankari sanoittaa musan tunnilla omia iskelmäbiisejä, koska niistä kuulemma maksetaan hyvin. Tässä näyte:
Kuun alla sua kuulen
ja taivas todistaa
sun iholas hyttys myrkyy
ja korvan takana saippuaa
oi pikku sulo suuni
oi kallein aarteeni
sä kaadoit lempipuuni
ja puhkoit renkaani
Tietenkin hän laulaa lurauttaa tuotoksena epäsopivimmalla mahdollisella hetkellä ja saa koko luokan sekaisin.
Opettaja ottaa Sankarin puhutteluun ja sanoo, ettei koulussa käyttäydytä noin. Että mitä siitä tulisi, jos kaikki käyttäytyisivät tuolla tavoin ja olisivat kuten sinä. Sankari vastaa: "Ei mitään, mutta minä olen minä. Kukaan muu ei ole kuten minä, ja se on teidän pelastuksenne. Halleluja!"
Sankari istuu äidin kanssa vanhempainvartissa mietteliäänä, Reino-tossut jalassa. Kun lähdemme sieltä, Sankari kysyy äidiltä kirkkain silmin: "Miksi opettaja sanoi, että olen kympin oppilas, mutta ihan hönö?"
Huomaan, että kaikesta huolimatta hän on ylpeä itsestään. "Minä olen minä. Kukaan muu ei ole kuten minä."
7 kommenttia:
Ihanaa, persoonat kunniaan! :D Tulipas hyvä mieli tästä. Opettajat ne ihan hönöjä sitten taitaa olla!
Tasapäistäminen ei oo pop, se viestiksi niille hönöille opeille. Ymmärrettävää tiettyyn rajaan, että luokassa ei voi kaikki pitää shöytä 24/7, mutta miksei sinne muutama Suuri Persoonallisuuskin voi mahtua, kysyn vaan? Ihana Poika! Ja mikä sanoitus! WOW ♥
Hih.:) Go Sankari go!
Mustakin on tullu mielestäni ihan kelpo kansalainen, vaikka 1-luokan kevättodistuksessa luki jotenkin, että "on oppinut kevään aikana istumaan paikoillaan".
Mulla ei oo taaskaan muuta sanaa tähän sanottavana, mutta sanon samoin kuten Attekin hihkuu ....
WAUWEEEEEEEEEEEE
Mä pystyin niin eläytymään tuohon tilanteeseen ja näin silmissäni kaikki nää jutut ja ilmeet.
Mäkin koin suunnatonta ylpeyttä teidän pojasta- voi kunpa hän säilyisi elämän varrella yhtä ihanana !!
Sankari kiittää ja kumartaa kannustuksesta niin, että etutukka viistää maata ja vasemmalla kantapäällä kopautetaan lattiaan! Special for you, my ladies:)
On syytäkin olla ylpeä itsestään! Tuollainen heppu pärjää kyllä elämässään...
"Toteutus on vain niin boheemi, ettei meidän järjestelmämme salli sitä."
Luulen, että tuo toinen meidän viisvuotiaista on just tuollainen boheemi tapaus, että raja-aitoja kaatuu ja kaupungilla kuuluu... Kunpa hänkin olisi sitten vaan yhtä itsevarma. Sillä itsevarmuutta tarvitaan, jos on luova ja lahjakas.
Lähetä kommentti