Olen elättänyt itseni aina kirjoittamalla ja puhumalla. Ensisijaisesti siis kirjoittamalla. Nyt on ensimmäinen kerta elämässäni, kun ainoastaan puhun pitääkseni perheen leivässä. En siis kirjoita. Tämä on saattanut minut niin merkittävään hämmennyksen tilaan, että asialle on tehtävä jotain.
Minun on saatava kirjoittaa.
Olen yrittänyt pitää päiväkirjaa, mutta ei siitä tule mitään. Miksi kirjoittaisin vain itselleni? Haluan, että edes joskus joku lukee höpinöitäni.
Juuri nyt elämässäni on vaihe, jolloin kaikenlainen lehtikirjoittelukin on jäissä, mistään romaanintekeleistä puhumattakaan.
Siksi olen päättänyt kirjoittaa tänne, jotten ihan näivettyisi.
Koska en juuri muutakaan osaa.
Tästä lähtien tämä blogi päivittyy säännöllisesti. Ja usein!
Kirjoitan edelleen ihan vaan elämästäni. Tavallisesta ja kummallisesta elämästäni.
Ehkä jossain vaiheessa myös blogin ulkonäkö kokee uudistuksen.
Nyt se siis alkaa, hiljaiselon jälkeen, Pikkulillin uusi elämä. Tervetuloa mukaan!
10 kommenttia:
Hyvä, hyvä, jee, jee, ne malta oottaa :)
Kiva kiva! Kun löysin blogisi niin selailin sitä heti pitkälle taaksepäin, nauroin ja itkin :) Meidän toinen lapsonen on vielä pitkän matkan päässä (myös ajallisesti) mutta näitä lukiessa voin jo kuvitella hänet kotiin...
Jei! Seuraan innolla!
Tiia
http://erilainenarki.vuodatus.net/
Innolla jään minäkin odottamaan!!!
=)
Hiphuraa!! Sua on niin mukava lukea ja blogissa on ollut kovin hiljaista viime aikoina.
Saako esittaa yhden toivomuksen blogin uudistuvalle ulkomuodolle? Ei pliis enaa valkoista tekstia mustalla pohjalla. Migreenikkona mun on tosi vaikeaa lukea sita ja teksti jaa verkkokalvolle inhottavasti heijastelemaan!
Jee!!! Odotan kovasti :D
Ihan loistavaa, että olet palannut :)
Emppa, pystyykö nyt lukemaan paremmin vai muutanko vielä?
ooooh! Kiitos hirmuisesti! Auttaa ihan alyttomasti!
Täällä edelleen laiska kommentoija, ahkera lukija mukana. :) Ihanaa syksyä teidän perheelle!
Lähetä kommentti