Jorinoita

Olemme autolla hakemassa tutulta vihannesviljelmältä heidän tuotteitaan. Laitan vihannekset auton takapenkille lasten viereen ja jatkamme matkaa.
Isoveli: Mitä tää on?
Äiti: Se on tilliä.
Isoveli: Ai jaa, mä oon aina luullu, että tilli on kala, mut se onkin kasvi. Onks tää syötävää, mullon jäätävä nälkä?
Äiti: Onhan se.
Isoveli ryhtyy syömään tilliä auton takapenkillä.
Pikkusisko: Äiti äiti, Isoveli vetelee ruohoo!
Isoveli: Tää on tilliä, idiootti! Eksää nyt edes tilliä tunnista!!

Pikkusiskon lempiasu kesähelteillä ovat hameen alle puettavat 3/4 -pituiset legginsit, jotka loppuvat siis polven alapuolelle. Kerran puin hänelle hameen seuraksi polvisukat. Pikkusisko tutki niitä hartaasti ja pelästyi sitten.
Pikkusisko: Äitiiiii! Tuu auttamaan, nää leksinsit alkaa väärästä päästä, niitten pitäis alkaa täältä ylhäältä! (näyttää vyötäröään).
Äiti: Ne on polvisukat.
Pikkusisko: Ai jaa polvisukat, olisit heti sanonu.

Kävelemme Isoveljen kanssa tietä pitkin ja juttelemme niitä näitä.
Äiti: Sä oot mennyt kamalan laihaksi. Et taida syödä oikein mitään. Ja kasvanutkin oot, susta on tullut kamalan pitkän ja laihan näkönen.
Isoveli: No niinpäs näyttää. Jos laittaisin kielen ulos, näyttäisin ihan vetoketjulta.

Ruokapöydässä juttelemme usein ruuasta.
Äiti: Uudet perunat on ehkä parasta mitä tiedän.
Isoveli: Ai parasta. Enkö mää ookaan parasta mitä sä tiedät?
Äiti: No mä puhuin ruuasta. Kaikista maailman asioista parasta olette tietenkin sinä ja sun Pikkusisko. Ja tietty isi.
Isoveli: (katsoo paheksuvasti) No onpas toikin nyt herkkää. Ja vielä ruokapöydässä.