Peukku lähti aamulla polttareihin mukanaan passi, lentoliput ja hammasharja. Me kolme täällä kotona otetaan tästä kaikki ilo irti, uskokaa vaan! Peukku on meistä vanhemmista se kunnollinen ja tunnollinen, joten hänen puuttumisensa huomaa.
Tänään ei syödä kunnon ruokaa, pelkkää jätskiä. Kukaan ei sammuttele huoneista valoja tai suorista mattoja ohimennessään. Kukaan ei ole sanomassa, että sauna lämmitetään vasta illalla, kun päivän työt on tehty. Joten me menemme aamusaunaan. Ja jätämme saunomisen jälkeen ovet kiinni silläkin uhalla, että kosteus kerääntyy seiniin. Sitten koko sauna homehtuu ja kellään ei ole enää kivaa. Höpö höpö, me sanomme.
Jätämme sanomalehdet levälleen ja maidon pöydälle, antaa hapantua. Uimme yöhön saakka, eikä kukaan komenna hammaspesulle ja petiin.
Roskista ei kannata viedä, koska aivan hyvin viereen voi heittää uuden muovipussin. Ja pyykit voi aina laittaa pyörimään toiseen kertaan, jos ne jäävät turhan kauaksi pesukoneeseen homehtumaan.
Ahmimme karkkia ja nukahtelemme illalla sohvalle toistemme kainaloon sokerihumalassa. Heräämme sitten kun huvittaa ja syömme aamupalaksi pelkkiä vanukkaita. Jätämme vaatteita lojumaan sikin sokin ja pidämme meteliä, ihan kamalaa meteliä! Pompimme trampoliinilla vaikka aamuun!
Vuorokauden kuluttua olemme uupuneita ja alamme odottaa. Miksei isi jo tule? Lapset alkavat kaivata normaalia rytmiä. Minä sitä että Peukku kysyy, olenko maksanut laskut ajoissa.
1 kommentti:
Ihana kuvaus teistä ja teidän "Hulluista Päivistä" :)
Voin aistia tuon huolettomuuden, mutta totta- tiukemmat rutiinit tuo lapsille turvallisuutta !
Lähetä kommentti