maanantai 12. heinäkuuta 2010

Suklaavaniljasekoitus, kiitos!

Joskus joku kysyy minulta, miten tyttäreni suhtautuu ulkonäköönsä. Oletan heidän utelevan sitä, miten tyttäreni suhtautuu siihen, että hän on iholtaan hyvin tumma ja erottuu selvästi meidän maitonaamojen joukosta. Ei hän siihen oikeastaan mitenkään suhtaudu, hän vain on hän.
Tässä kuitenkin muutamia arjen sattumuksia liittyen ihonväriin:

Olemme jäätelokioskijonossa. Etumainen täti sanoo kuuluvalla äänellä:
- Yksi suklaavaniljasekoitus, kiitos!
Pikkusisko terästäytyy ja odottaa innolla näkevänsä kyseisen pehmisluomuksen. Kun täti saa tötterönsä, Pikkusisko ilahtuu.
- Kato, meidän perhe! Meidän perheestä on tehty jätski!

Olemme Rossossa syömässä. Ohitse kävelee hyvin tummaihoinen mies vaaleaihoisen vaimonsa ja suloisten lastensa kanssa. Pikkusisko hypähtää tuolillaan, osoittaa miestä patongilla ja huutaa:
- Hei kattokaa kaikki, ruskea mies!!!!
Yritän pidätellä epäsopivaa naurunpyrskähdystäni ja ojennan lasta:
- Äläpäs viitsi osoitella ihmisiä leivällä.
- Joo, mutta ei kaikki ole tässä ravintolassa possunvärisiä, hän toteaa närkästyneenä komenteluuni.

Seisomme peilin edessä uimapuvut päällä, minä ja Pikkusisko. Kontrasti on valtava. Hänen ihonsa on kaunis, hehkuva, näyttää tummalta suklaalta. Minä näytän finniseltä pakastebroilerilta.
- Voi kauhistus kun sä oot ruma ja mä kaunis, Pikkusisko toteaa ilmiselvän tosiasian.

Pikkusiskolla on kyynärpäässä arpi, jossa iho on valkoinen.
- Herranjumala, mä muutun valkoiseksi!?! Käden kulma on jo valkoinen!!! (Ei tiedä onko iloinen vai kauhuissaan.)

- Äiti, mää en jaksa enää olla ruskea, hän toteaa eräänä päivänä.
- Ja mä en aina jaksa olla valkoinen, vastaan ohimennen.
- No siinä nyt ei ole yhtään mitään jaksamista, sen kun on vaan, hän tuhahtaa.

- Äiti, miksi mä oikeastaan olen näin ruskea?
- Sinun Afrikan äitisi ja isäsi olivat ruskeita ja siksi sinustakin tuli noin kauniin värinen, minä vastaan.
- Onpa kumma juttu, miten se väri tuolla lailla tarttuukin.

7 kommenttia:

pikkuthti kirjoitti...

Kiitos kun jaoit nämä:)! Tyttäresi tekee erinomaisia ja teräviä havaintoja.
Mie olen valkoistakin valkoisempi iholtani ja olen aina ihaillut tummaihoisten ihon näköä ja tuntua. tumma iho vaan on niin kaunis <3

Ylva kirjoitti...

Voi ihanuus, miten noin pieni voikin olla noin tarkkanäköinen ja sanoa noin paljon viisauksia!

Tuo viimeinen keskustelunpätkä oli suorastaan liikuttava.

Terveiset täältä yhdeltä valkoiselta broilerilta. ;)

Green Turtle kirjoitti...

Ihania kommentteja, lapsen logiikkaa:)

Salanimi kirjoitti...

Ihania juttuja :)

Savu kirjoitti...

Aivan loistavat stoorit taas pikkusiskolla! Etenkin tuo kun valkoisena olemisessa "nyt ei ole yhtään mitään jaksamista, sen kun on vaan" on suorastaan syväluotaava, ja aikuisen korvaan siten surullinenkin ajatus, kun miettii mukuloidemme toista kotimaata ja sen historiaa. Mieti, miten ihanaa olis, jos kaikkialla kaikki "sen kun voisivat olla vaan". Meilläkin on Herra K:lla kädenkulmat valkosina pyöräilyn ja keulimisen jäljiltä.

Emppa kirjoitti...

Kuinka hurmaavia huomioita!

jospa kirjoitti...

ihania juttuja, varsinkin toi jäätelö!! :)