Iso kinkku ja muita keski-ikäisten (käytös)häiriöitä

Joulu oli ja meni. Mieleen siitä jäi lämmin yhdessäolo läheisten ja tärkeiden ihmisten kanssa. Siis toisin sanoen siskojeni kanssa. Heidän ja mukavien yhteisten hetkiemme kunniaksi päätin ikuistaa tähän blogiin katkelmia juttutuokioistamme, joita kävimme joulun ollessa jo ovella ja vähän sisäpuolellakin.

- Moi, ootsä pahassa paikassa?
- Een, töissä vaan. Mitä sitten?
- Eikun sitä mä vaan soitin, et jos taas tänäkin jouluna mennään isän luokse aattona, niin aiotko sä tehdä kaikki lanttu- ja perunalaatikot? Ei mulla muuten väliä, mutta sä olet jo niin monena jouluna kokannut niitä laatikoitas harjoittelun nimissä eikä mitään kehitystä näytä tapahtuvan. Samanlaisia mauttomia mössöjä ne on joka ikinen vuosi. Niin ajattelin vaan, että mä voisin tehdä ne tänä vuonna.
- No haista nyt paska! Mut tee mun puolesta, ei ne sen kummosempia ole kun munkaan.
- No okei, sovitaan niin, että kokataan molemmat! Nähdään:)
- Nähdään:)

@@@

- Mitä, onk sul uudet silmälasit?
- On. Mutta mulla on tuolla kassissa ne vanhat. Kato jos joku alkaa katketakseen nauramaan, kaivan ne esille ja laitan äkkiä päähän.
- No ota ne jo sitten esille valmiiksi, on noi aika hirveät!

@@@

- Et toi A jaksaa lirkutella tuolle yhdelle hepulle. Vaan sen takia, kun se heppu on kerran kehunut, että A:lla on tosi tiukka peppu.
- Joo, mut antaa A:n lirkutella. Kato siitä kehumisesta on jo ainakin kymmenen vuotta, ja sen jälkeen on peppu lösähtänyt ja ton hepunkin näkö jo heikentyny.

@@@

- Hei mä yritän nyt oikeesti kattaa tätä joulupöytää, mut koko ajan sun mieletön kinkku pyllistelee mun edessä. Hilaa nyt se persaukses pois tän joulupöydän vierestä!!!
- No kata itte sit!

@@@

- Voi jessus täällä haisee! Kuka on piarassu????
- Käy lämmin henkäys talvisäässä, hi hiii...