maanantai 22. elokuuta 2011

Läskiraportti

Eräänä päivänä meidän kylän S-Marketiin astellessani minulle tuli outo olo. Vilkuilin ympärilleni, en huomannut mitään erikoista. Muutama päivä myöhemmin sama toistui, nyt bensatankilla.
Yhtäkkiä tajusin, mitä on vialla. Miesten katseet. Ne ovat muuttuneet, kestävät sadasosasekunnin pidempään kuin ennen. Ja arvatkaapa rakkaat siskot, mistä se johtuu?
Siitä, että olen viisitoista kiloa laihempi kuin ennen.
Sen sijaan, että nauttisin täysin siemauksin pidemmistä katseista, varsinkin nuorten miesten merkitsevistä vilkaisuista, ne tekevät minut todella surulliseksi. Tällainenko meidän maailmamme on? Olemmeko näin pinnallisia? Eikö ketään kiinnosta, mitä minä ajattelen? Merkitseekö (laihempi) ulkonäkö näin paljon?
Nainen on aina ollut katseen kohde, mies katsoja. Objekti ja subjekti, tiedättehän. Näin se vain menee, katsokaapa taidetta tai lukekaa vaikkapa 1800-luvun lopun kirjallisuutta. Tai katsokaa elokuvia, mainoksia, mitä tahansa.
Mutta silti en haluaisi suostua tähän. En haluaisi olla kauniimpi laihempana. Minua surettaa ja vähän järkyttääkin se, miten laihtuminen näyttää tekevän minusta kaikin puolin varteenotettavamman, fiksumman ja yhteiskuntakelpoisemman.
Olen alkanut tarkkailla itseäni katsojana, subjektina. Viipyileekö minun katseeni hiukan kauemmin salskeissa nuorissa kolleissa kuin niissä vähemmän kiiltokuvamaisissa miehenkönsikkäissä? Jos niin on, en ainakaan ikinä sitä tunnusta.
Minua kauhistuttaa kaikki nämä havaintoni. Tuntuu, että laihempana olen miesten mielestä jopa hauskempi ja fiksumpi. Kanssani jutellaan kauemmin kuin ennen, vaikka älykkyysosamääräni ei ole noussut vaakalukemien laskiessa eivätkä jutut ole tippaakaan parantuneet.
Vielä viisi kiloa, ja ravintolassa hiukan nuoremmat ja komeammat miehet tunkevat baaritiskille viereeni? Ei se niin voi mennä, eihän siskot?

4 kommenttia:

poikkeama kirjoitti...

Onnea kilojen karsiutumisesta! :) On ihanaa itselle, jos elämäntavat ovat terveellisemmät ja keho voi paremmin.

Muuten jaan kyllä huolesi samasta asiasta. :/

Mayo kirjoitti...

Olen havainnut saman asian. Miesten mielestä älykkyyteni ja kiinnostavuuteni on suoraan verrannollinen ympärysmittaan. Ajattelin tässä laiduttaa ihan vain saadakseni uskottavuutta töissä!

Nauti kuitenkin pudonneesta painostasi, koska se luultavasti antaa sinulle terveitä vuosia lisää : )

Karvalakkimalli kirjoitti...

Nyt on ihan pakko kommentoida, kun oli niin hyvä kirjoitus :)

Valitettavasti asia on minunkin mielestäni juuri näin ja on äärimmäisen mielenkiintoista, että koet asian tavallaan negatiivisena. Minulle heräsi muutama kysymys: onko tunne sama, kuin silloin, jos sinua +15 kg sitten olisi katsottu samalla tavalla, hiukan kauemmin? Ja kumpi on parempi? Toinen, mitä jäin miettimään on se, että käyttäydytkö itse mielestäsi samalla tavalla kuin ennen laihtumistasi? Eli viipyileekö muiden katse kapeammassa rungossasi vai ehkä itsevarmemmassa olemuksessasi? Mutta yhdyn edellisiin kirjoittajiin ja itsekin 30 kg laihduttaneena: onnea terveellisemmästä elämästä ja tuokoon se sinulle monta lisävuotta :)

Pikkulilli kirjoitti...

Itse en tunne itseäni kovinkaan paljon erilaisemmaksi tai itsevarmemmaksi - olen aina ollut terveella itsetunnolla varustettu.
Katseita on niin paljon erilaisia: iloinen pilke silmäkulmassa on aina tervetullutta, mutta sellainen arvosteleva ja merkitsevä vilkaisu tuntuu kiusallisesta - omasta koosta riippumatta.